Kuulumisia: Vauvat melkein 4 kk

Heippa!

Edelliset vauvakuulumiset on kirjoitettu 1,5 kuukautta sitten, joten tässä vähän sen jälkeisiä kuulumisia. Tämä tuplaäippä on ollut viime aikoina uneton ja tosi väsynyt, mutta läheisten tuella ja Taivaan Isän avulla olen jaksanut. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Lisää omia kuulumisiani sitten toisella kertaa, ettei tästä tule ihan hehtaaripostaus.

Ristiäisiä vietettiin vajaa kuukausi sitten ja aarteemme saivat kasteessa nimet Isla ja Luka. <3 Kastetilaisuus vietettiin läheisellä kirkolla ja läsnä olivat vain molempien perheet ja kummit. Tilaisuus oli oikein kaunis ja mukava. Edelleen kuitenkin kutsumme murujamme paljon myös lempinimillä Mutris ja Suippis/Suipponen :D

Vauvojen 3 kk neuvolassa Suippiksen paino oli 6975 g, pituus 63,8 cm ja päänymärys 41,5 cm. Mutriksen paino oli 7475 g, pituus 65,4 cm ja päänympärys 42,4 cm. Molemmat kasvavat yläkäyrillä. Molemmat näyttivät neuvolan terkkarille hienon päänkannatuksen vatsallaan kyynärnojassa, ja ottivat painoa jaloilleen ja veivät käsiä suuhun. Molemmat jokelsivat runsaasti ja hymyilivät. Hienosti kasvaneet ja kehittyneet siis! Muutaman päivän päästä onkin sitten jo 4 kk neuvola ja lääkärintarkastus.

Nyt vajaa kuukaudessa kasvua ja kehitystä on tullut taas huimasti. Vaatteista käytössä on jo koot 68-70, monet ihanuudet ovat jääneet auttamatta pieniksi. Kohta on jo yksi äitiyspakkauksen pahvilaatikko täynnä pieniä vaatteita, jotka ajattelin säästää (jospa meille siunaantuu lisää lapsia tai sitten muiden pienokaisille käyttöön...). Molemmat vauvat viihtyvät jo hieman pidempiä aikoja vatsallaan lattialla, ja hieman avustettuna (eli jos laittaa omat kädet vauvan jalkapohjia vasten) saattavat ponnistaa vähän matkaa eteenpäinkin. Molemmat tarttuvat kaksin käsin esineisiin, esim. helistimeen tai pehmokirjaan. Kaikki viedään myös suuhun, molemmat imeskelevät nyrkkejään paljon. Suipponen on varsinainen ilopilleri ja hymypoika, vähän väliä ihana hampaaton hymy korvissa! Suippis myös hekottelee ääneen monesti päivän aikana, ekat naurut tulivat ehkä n. 3 kk iässä. Mutris on myös viime viikkoina ruvennut välillä nauramaan ääneen. Vauvan nauru on ehkä maailman ihanin ääni. <3 Vauvat ovat myös ainakin reilu kuukauden ajan jo jutelleet toisilleenkin, jos sattuu olemaan hyvä hetki. Molemmat myös kääntyilevät paljon selältä kyljelleen, ovatpa molemmat päätyneet pari kertaa ihan vatsalleen asti (käsi on kyllä vielä jäänyt alle) :D Pinnasängyissä pyörivät kuin väkkärät. Aamulla saattaa sängyssä hymyillä täysin 90 astetta poikittain kääntynyt vauva, joka on potkinut päältään peiton, sukat ja joskus housutkin! Melkoisen hauska näky :D

Tilanteet muuttuvat ja elävät koko ajan. Muun muassa vauvojen nukkumiseen liittyvät jutut. Pikkuhiljaa päiviin on alkanut tulla jonkinlaista rytmiä, noin 3 kuukauden iästä alkaen. Vauvat ovat myös automaattisesti aikalailla samassa rytmissä päivin ja öin. Vauvat heräilevät yleensä aamulla viimeistään kahdeksalta. Välillä mahavaivat ovat valvottaneet Suippista ja yö on ollut jatkuvaa kitinää. Välillä vauvat nukahtavat pinniksiin ilman sen kummempaa hytkyttelyä tai nukuttelua, yleensä klo 21 mennessä. Toisinaan nukahtaminen on melkoista taistelua, ei kuitenkaan mitään verrattuna siihen, että alkuaikoina saatiin vauvat unille joskus klo 2 yöllä. Useimmiten ovat heränneet kerran yössä syömään, mutta onpa moni yö mennyt niinkin, että molemmat ovat nukkuneet täydet yöunet eli 7-9 tuntia. Alkuyöstä saa useimmiten laittaa jommallekummalle tai molemmille tuttia muutaman kerran, Välillä molemmat ovat aamuyöstä täysin virkeinä pinniksissä eivätkä millään nukahtaisi uudelleen. Usein varsinkin Mutrista saa keskellä yötä nukutella viereen. Siirsimme vauvat muutama viikko sitten omiin pinniksiin, etteivät enää päse potkimaan ja herättämään toisiaan. Makkarimme onkin nyt täynnä sänkyjä.

Aamupäivisin klo 11-12 maissa vauvat menevät yleensä vaunuissa päiväunille parvekkeelle n. 2-3 tunniksi. Välillä tuttia joutuu laittamaan monta kertaa suuhun, välillä ei ollenkaan. Viileiden ilmojen myötä päiväunien nukkuminen on parantunut huimasti. Mutris on nukkunut kerran ennätyspitkät 5 tunnin päikkärit partsilla! Iltapäivisin olen yleensä käynyt ainakin tunnin mittaisella vaunulenkillä. Onneksi Mutris viihtyy nykyään vaunuissa, ehkä sekin on viileiden ilmojen ansiota. Kantoliinassa en ole viime aikoina kovin paljoa kumpaakaan enää kannellut. Tuntuu, että ovat jo niin isojakin, että liinailu on sen takia vähän haastavampaa. Minulla on toistaiseksi vain trikooliina ja osaan vain perussidonnan, kietaisuristi II:n.

Suipponen on kärsinyt umetuksesta ainakin kuukaden ajan (en muista tarkkaan?). Pahimmillaan Suippiksella oli 3-4 päivän kakkausväli ja pökäleet olivat kivikovia ja niiden ponnistaminen tuotti tuskaa. Alkuun annoin Suipposelle joka päivä maidon seassa mallasuutetta, josta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi apua. Noin viikko sitten vaihdettiin Levolaciin, jolla vatsa on toiminut melko hyvin lähes päivittäin. Levolac pitää vaan muistaa antaa joka päivä.

3 kk ikäiset murut

Jostain syystä vauvat ovat päättäneet lopettaa imemisen rinnasta. Suippis on käytännössä jo lopettanut kokonaan, eikä Mutriskaan enää juuri malta imeä. Maidon määrä on enää vähäinen. Voi olla, että kaikki stressi ja valvominen vaikutti maidon määrään, ja se sai vauvat hermostumaan. Korvikemäärät ovat nyt kasvaneet, kerralla menee useimmiten 180 ml. Päivisin syöttövälit ovat 3-4 tuntia. Voi olla, että osittasimetys on kohta tullut tiensä päähän. Se tuntuu toki haikealta, mutta onhan lähes neljän kuukauden osittaisimetyskin ihan hyvä saavutus. :)

<3: Ulla

Kantoliinarakkaus

Heippa rakkaat lukijat!

Niin se aika vaan menee, että huomaa kirjoittaneensa edellisen postauksen 1,5 kuukautta sitten :( Voimavarat (ja aika) ovat olleet viime aikoina vähissä. Vauvat täyttävät alle viikon päästä 4 kuukautta, ja kuulumisia tulossa piakkoin. Tässä sitä ennen kantovälinepostaus, jonka kuvat on otettu 7.9, kauniina ja lämpöisenä syyskuun iltana. Kannoin tuohon aikaan vauvoja todella paljon liinassa, ja se oli kyllä monissa tilanteissa arjen pelastus! (mm. silloin, kun Mutris ei viihtynyt vaunuissa ollenkaan tai ei suostunut muualle päiväunille...) 

Meiltä löytyy kaksi Manduca-kantoreppua ja kaksi trikooliinaa (Tricot Slen ja Mam), kaikki ostettu käytettynä. Itse käytin alkuaikoina paljon Manducaa, mutta kun "löysin" kantoliinan, rakastuin siihen. Se oli niin pehmeä ja mukava, ja perussidonnan (kietaisuristi2) oppi muutamalla harjoittelukerralla. Monet kauppareissut sujuivat niin, että Kimi kantoi toista vauvaa Manducassa ja itse kannoin toista vauvaa liinassa. 

Nyt vauvat alkavat olla jo niin isoja, että trikooliinassa kantaminen alkaa tuntua nopeasti selässä. Tuntuu myös, että vauvat jäävät liinassa liian ylös. Kantaminen on vähentynyt myös sen takia, että vauvat viihtyvät ja nukkuvat nykyään niin hyvin vaunuissa. Toisinaan edelleen kotona otan jommankumman liinaan, ja joskus se on paras keino saada vauva rauhoittumaan. Olen käyttänyt Manducaa viimeksi joskus elokuussa, ja silloinkin olin vähän epävarma sen säädöistä. Nyt pitäisi vaan saada säädöt kohdalleen opetella käyttämään sitä uudelleen :)

<3: Ulla

Kuulumisia: Vauvat 2,5 kk

Heippa!

Luonnoskansiossa oli jemmassa tällainen postaus. Eilen vauvat täyttivät tasan 3 kuukautta, ja moni asia on jo toisin kuin tätä postausta kirjoittaessa pari viikkoa  sitten. Tässä kuitenkin vähän myöhässä tämä postaus, joka täydentyy varmaan vielä myöhemmin kuvilla, kunhan ehdin siirtää kuvia koneella ja vähän järjestellä niitä.

Eli vauvojen 2,5 kk kuulumisia:

Meidän pienokaiset eivät ole ihan pieniä enää. Viimeksi 2 kk neuvolassa Mutriksen paino oli 6600 g, pituus 60,8 cm ja päänympärys 41,4 cm. Mutris on siis jo lähes tuplannut syntymäpainonsa! Suipponen on kuronut hienosti painoeroa kiinni. Suippiksen paino oli 6055 g, pituus 61,2 cm ja päänympärys 40,4 cm. Suipponen on yli tuplannut syntymäpainonsa. Molemmat ovat jänteviä ja eloisia ja kannattelevat jo päätä hienosti. Mutris "löysi"pari päivää sitten sitterin lelukaaren ja pyöritteli itse liikkuvia palloja ja kukkasia. On niin ihmeellistä päivittäin seurata pienten kasvua ja uusia taitoja! Molemmat vauvat, erityisesti Mutris, tykkäävät seurustella paljon ihanasti kujertaen. Molemmat hymyilevät valtoimenaan lukuisia kertoja päivän aikana, ja joka kerta hymy on yhtä sydämensulattava. Hymyistä ja vastavuoroisesta kommunikaatiosta saa niiin paljon voimia arkeen!

Kimi palasi 1.9. töihin, joten olen nyt ollut vauvojen kanssa arkipäivät yksin lähes kolme viikkoa. Monena päivänä olen kyllä saanut perheestä ja kavereista seuraa ja vauvanhoitoapua.<3 Jotenkin olen aina päivät selvinnyt, päivä kerrallaan -asenteella mennään. Kyllä tämän monikkoarjen rankkuus on jopa yllättänyt, vaikka toki tiedostin, että helppoa tämä ei tule olemaan. Univelan määrää en halua edes ajatella. Mutta ei Kimilläkään helppoa ole, kun pitää yhdistää työnteko ja vaativa vauva-arki. Päivät sisältävät vuorotellen syliä, sitteriä, pullottelua, imetystä, ulkoilua, seurustelua, nukuttamisyrityksiä... Riittämättömyyden tunteet ovat kyllä jokapäiväisiä. On vaikeaa antaa jakamatonta huomiota yhdelle vauvalle kerrallaan, koska hyvin usein rauhallinen seurustelu- tai imetyshetki keskeytyy, kun toinen alkaa samaan aikaan itkeä sitterissä tai sängyssä. Sylissä on vaikeaa pitää kahta vauvaa yhtä aikaa, niin että molemmilla olisi hyvä olla. Välillä tuntuu vaikealta ehtiä edes itse syömään.

Haastavia päivistä tekee erityisesti se, että kumpikaan vauvoista ei nuku pitkiä päiväunia. Eikä päiväunia nukuta varsinkaan samaan aikaan. Mutris ei viihdy vaunuissa tällä hetkellä juuri ollenkaan, joten ulkoilut ovat sujuneet niin, että Mutris nukkuu kantoliinassa ja Suippis vaunuissa. Jengi varmaan katsoo, että tuolla menee joku kolmosten superäiti, kun tuplarattaiden kanssa liikutaan ;D Päivittäinen ulkoilu on kyllä tosi tärkeä, virkistävä osa päivää. Ilmat ovat olleet vielä ihanan aurinkoisia ja lämpimiä. Älä tule kylmä syksy ja vielä kylmempi talvi!

Kumpikaan vauvoista ei viihdy enää sitterissä kuin hetken kerrallaan. Mutris erityisesti kaipaa jatkuvasti seuraa ja katseltavaa. Molemmat seuraavat tarkkaavaisesti katseellaan esineitä ja kasvoja. Olen nyt pinnasänkyynkin viritellyt värikkäitä kuvia ja peilejä katseltavaksi. Päivittäin ollaan jumppailtu vatsallaan lattialla, molemmilla menee kyllä hermot aika nopeasti. Molemmat ähisevät paikallaan, nostelevat hieman päätään ja turhautuvat sitten. Kohtahan sekin aika koittaa kun nämä kääryleet lähtevät ryömimään...

Vaihdoimme noin kuukausi sitten korvikemerkkiä, ja molempien vatsavaivat helpottivat nopeasti sen jälkeen. En olisi uskonut, että korvikkeissa olisi niin kummoisia eroja, että se vaikuttaisi merkittävästi vatsan toimintaan. Onneksi kuitenkin kokeilimme korvikkeen vaihtoa, sillä tuskin oli sattumaa, että molempien vatsanväänteet helpottivat sen jälkeen. D-vitamiini maitohapon kerakin oli aloitettu jo monta viikkoa sitä ennen. Nyt Mutriksen monen tunnin iltahuudotkin ovat muisto vain. Silloin koliikin määritelmä varmasti täyttyi, mutta onneksi sitä tuskaa ei kestänyt kovin kauan (en muista yhtään kuinka kauan..). Muistan, että alkuaikoina saimme vauvat nukkumaan vasta kahden aikaan yöllä. Nykyään aloitamme iltapuuhat klo. 20 aikaan ja molemmat vauvat ovat unten mailla usein 21-22 aikoihin. Varmasti pimenevät illatkin osaltaan helpottavat nukahtamista ja auttavat vauvoja erottamaan päivän ja yön.

Parhaimmillaan yöt menevät niin, että vauvat heräävät ensimmäisen kerran 1-2 välillä. Kimi on hoitanut ekan yösyötön, tosin itse olen melkein poikkeuksetta herännyt itkuihin toisesta huoneesta. Uudelleen nukahtaminen syötön/heräämisen jälkeen on olllut vaikeaa. Jos vain toinen vauvoista herää, toinenkin herätetään (koska heräisi kuitenkin todennäköisesti tunnin sisällä). Molemmat yleensä nukahtavat saman tien syötön jälkeen. Seuraavan kerran vauvat heräävät 5-7 välillä, tällöin molempia ei välttämättä herätetä syömään samaan aikaan. Aikaisen aamusyötön jälkeen molemmat nukahtavat usein vielä viereen, ja siinä sitten voi torkahtaa vielä itsekin. Suippis herää viimeistään yhdeksältä, Mutris vetää välillä maratonunia jopa klo. 11 asti. 

Ristiäiset ovat 1,5 viikon kuluttua ja silloin vauvat ovatkin jo lähes 3 kuukauden ikäisiä.

<3:Ulla